Loppukesän raikkaan tuulen hieman viilentämässä hellesäässä vietettiin Länsi-Uudenmaan pelastuskoirayhdistyksen leiriä Padasjoen Palotaruksessa. Tämä SPEKin kurssikeskus sijaitsee metsien ympäröimänä aivan Päijänteen rannalla. Puitteet olivat siis huikeat ja sää suosi.
Viikonlopun teemoina olivat hallinta sekä suunnistus. Perjantai-iltana Joonas Ahola, pitkään suunnistuksessa kilpaillut ja koiraohjaajana toiminut konkari piti luennon koirapartiossa kartturoinnista. Monille tuttua asiaa tietenkin jo, toisille haastava aihe ylipäätään. Paljon on olemassa keinoja, työkaluja itsensä paikantamiseen ja kartalla pysymiseen ja kartalle takaisin pääsyyn.
Kartturointitaito on yksi tärkeimmistä asioista tositilanteisiin tähtäävässä pelastuskoira-harrastamisessa. Perjantaina kävi jälleen selväksi, minkä jo tiedämme: korkeuskäyrien tulkitsemisen osaaminen on kaiken A ja O! Myös maastosta kartalle suunnistaminen kompassin suunnan, askelten mittaamisen sekä ympäristön tulkinnan avulla on yksi tärkeistä taidoista. Tämä näppärältä kuulostava konsti on käyttökelpoinen esimerkiksi silloin, kun koirakko pimeässä metsässä yht’äkkiä muuttaa kulkusuuntaansa reippaassa vauhdissa, kartan tarjotessa vain vähän informaatiota – olkoonkin otsalamppu kuinka hyvä tahansa!
Suunnistaminen on ainakin siinä mielessä helppoa, että Suomi on metsiä täynnä ja karttoja saa imuroitua netistä, totesi Joonas lopuksi osuvasti. (Kansalaisen karttapaikkaan netissä kannattaa käydä tutustumassa.)
Minna taas vinkkasi, että suunnistamisen teoriaa sekä muistiaan voi harjoitella kotisohvallakin. Kartasta voi esimerkiksi vilkaisemalla ikään kuin ottaa valokuvan ”klik!”, jonka sitten yrittää palauttaa mieleensä.
Lauantai-aamu aloitettiin Suomen Pelastuskoiraliiton koetestaaja, Päijät-Hämeen pelastuskoirayhdistyksen Sanna Ainolan kanssa hallinnasta keskustelemalla. Mietimme, kuinka itse kukin ymmärtää hallinnan käsitteen oman koiransa kanssa toimiessaan sekä mitä hyvään hakukoiran hallintaan tarvitaan. Tämän jälkeen teimme yhdessä harjoituksen, jossa koirakot kävivät vuorotellen tervehtimässä Sannaa. Tämän jälkeen pujoteltiin ympyrässä olevat koirakot kukin vuorollamme, oman koiran taitotaso huomioiden. Sitoutumisemme koiriimme ja treeneihin paistoi läpi tekemisessämme kuulemma. Sitoutuminen onkin yksi yhdistyksemme kantava arvo. Kaikilla jäsenillä on sama tavoite, viranomaisen apuna etsinnöissä toimiminen.
Lauantai-päivä jatkui maastossa pienissä ryhmissä. Sanna oli yhden ryhmän matkassa treenivinkkejä antaen. Pienryhmissä kukin vuorollaan teki etsintäsuunnitelman sekä vuorollaan kartturoi toista koirakkoa pysymään suunnitelmassa (jota tarpeen mukaan muutettiin). Koirakon kartturointi on ennen kaikkea keskittymistä, tuli taas todettua.
Sunnuntaina oli Joonaksen suunnittelema suunnistusharjoitus. Pareittain liikuttiin rastilta toiselle, ensin toisen pareista suunnistaessa ”omalle rastilleen”, toisen yrittäessä pysyä kartalla perässä. Tämän jälkeen toinen pareista suunnisti kartassaan näkyvälle rastille jne. Rasteilla oli erilaisia tehtäviä. Tuli selvittää, mitä koordinaattijärjestelmää SPeKL ja Suomi 112 -sovellus suosittelevat käytettäväksi. Tai millä tarkkuudella gps-paikantimesi antaa sijaintisi. Tässä(kin) huomasimme, että paikantimiin ei aina ole täysin luottaminen.
Itselleni viikonloppu tarjosi esimakua siitä, kuinka koukuttavaa suunnistus voikaan olla! Aivot haluavat etsiä ja löytää kohteen, jonka ne ovat ennakoineet seuraavaksi tulevan maastossa vastaan. Ja kohteen löytyessä ennakointi palkitaan! Dopamiiniryöppy kannustaa jatkamaan (samoin kuin mustikat ja kanttarellit, jotka tällä kertaa tosin piti jättää metsään vielä kasvamaan ajan ollessa rajallinen…).
Viikonlopun parasta antia kaiken opitun rinnalla oli yhteisöllisyys ja ihanat ihmiset, yhdessä tekeminen, oivallukset ja (virheistäkin) oppiminen. Toisten tukeminen ja kannustaminen. Koirien ja ihmisten onnistumiset. Lisäksi on todella hienoa ja ilahduttavaa, että omassa yhdistyksessä on suunnistustaitureita, jotka ovat auliisti aina lähdössä omalla ajallaan opettamaan ja opastamaan aivan suunnistuksen vasta-alkajiakin <3 Heille kiitos siitä!
Tekstin kirjoitti LUPin leirin ensikertalainen Sissu.